Tuesday, May 23, 2017

Suuren puutarhurin puisto | Lenin Park, Helsinki

Kultturitalon puoleinen portti johdattaa Leninpuistoon Helsingissä. 

Miksi Leninpuistossa ei juhlita
vaikka Vladimir Iljitš Uljanov
tunnusti Suomen sata vuotta sitten?

Onko puistoa edes olemassa? Ei näy lippua
laattaa, kylttiä, Leninin rintamerkkiä
Kulttuuritalon takana. Linnanmäen varjossa

kaikessa rauhassa kyyhkyset, lapset
harvinaiset marjakuuset. Puiston nimeksi
onkin ehdotettu Puutarhurinpuistoa
tai Ylipuutarhurinpuistoa.

Tänään Helsinki vihertyy
Suuren puutarhurin puisto
lahtareiden lahtarin kunniaa
Suomen syntymän muisto.


Monday, May 22, 2017

Kun kevät palaa/tulee/saapuu | Fernando Pessoa

When spring returns

by Huenemann

When spring returns


Perhaps I will no longer be in the world.
Today I wish I could think of Spring as a person
So that I could imagine her crying for me
When she sees that she’s lost her only friend.
But Spring isn’t even a thing:
It’s a manner of speaking.
Not even the flowers or green leaves return.
There are new flowers, new green leaves.
There are new balmy days.
Nothing returns, nothing repeats, because everything is real.

When spring arrives

by John Irons

When spring arrives,
And I by then should happen to be dead,
The flowers will blossom as before
And the trees be no less green than in spring of last year.
Reality has no need of me.

I sense a tremendous joy
At the thought that my death has no significance whatever.

If I knew I would die tomorrow
And that spring would be there the day after,
I would die content, since it was spring the following day.
If it was time for it, for when else would it come than when it was time?
I relish the fact that all is real and all as it must be;
And relish the fact it would also be so even if I did not relish it.
For all is real and all is as it must be.

Let prayers be said in Latin over my coffin, if so desired.
If so desired, let there be dancing and singing around it.
I have no preferences for when I no longer can have any preferences.
Whatever will be, when it shall be, will be what it is.

When Spring Comes

by Bongfury

When spring comes
If I’m dead,
The flowers flourish in the same manner
And the trees will not be less green than last spring.
Reality does not need me.
I feel a great joy
To think that my death is of no importance
If I knew I would die tomorrow
And the spring was the day after tomorrow
I would die happy because spring was the day after tomorrow.
If this is her time, when she had only come in time?
I like that everything is real and everything is right;
And because it would be like, even though I did not like.
So if i die now, I die happy,
Because everything is real and everything is right.
Pray in Latin over my coffin, if you will.
If you want , dance and sing around it.
I have no preferences for when we can not have preferences.
Whatever, whenever, that is what it is.

Wednesday, May 17, 2017

Katso Portugalin taivasta | Found Poetry


Lissabon, Portugal 11. toukokuuta 2017. Suomennoksesta kiitos Sanna Pernulle.

  vittuun
   koko
helvetin 
    runous


"Pidän taidemuotona enemmän proosasta kuin runoudesta... Runous on mielestäni välimuoto, siirtymistä musiikista proosaan. Runoutta niin kuin musiikkia rajoittavat rytmiikan lait, ja vaikka ne eivät olisi metrisen runon tiukkoja lakeja, ne ovat kuitenkin taustalla sääntöinä ja määräyksinä, jotka tukahduttavat ja rankaisevat. Proosassa voimme puhua vapaasti." 

(Fernando Pessoa: Levottomuuden kirja, suom. Sanna Pernu, Viisas Elämä 2016, 121‒122)

"Taide valehtelee koska se on sosiaalista. Suuria taidemuotoja on vain kaksi: se joka puhuttelee sielumme syvyyksiä ja se joka puhuttelee sielumme tarkkaavaista puolta. Runous kuuluu edelliseen kategoriaan, proosa jälkimmäiseen." (134)

Thursday, May 4, 2017

Kirjataidetta | Exprerimenteller Literarischcer Bücher

Johanna Domokos: W Punkt, Echenspinner Verlag 2016.

"Exemplar Nummer 028"
Harmittaa kyllä, kun tuli luvatuksi, etten julkaise runokokoelmaa paperilla.

Saksassa nimittäin osataan ja halutaan edelleen tehdä sellaisia teoksia, että paperi palvelee teosta samaan suuntaan kuin Poesian Olli-Pekka Tennilän ja graafikko Markus Pyörälän tuoreimmassa kirjoissa.

Saksasta kaunoteokset lähetti runoilija ja kääntäjä Johanna Domokos. Kolmesta kirjasta tänä keväänä on ilmestynyt saamelaistaiteilija Niillas Holmbergin runojen valikoima, jonka on saksantanut Katrin Merz Filin tuella ja kustantanut Hochroth.

Kauniin, 38-sivuisen kokoelman kappaleet on numeroitu, ja taiton ja taskuun sopivan kirjamallin muovikuorineen on suunnitellut Florian Bolkowski.

Kahdeksankielisen
W Punktin aukeama 12/32.
Domokosin oma kokeellinen "Brief Roman" W Punkt ilmestyi vuonna 2016. Käsinsidontaa vaativasta ulkoasusta vastaa Gergely Lörincz ja painamisesta kustantaja Eic
Astrid Prestonin kuva/maalaus ja
Johanan Domokosin sanat
kolmikielisestä kokoelmasta
Bordó Erdö, Apokrif 2004.
henspinner Verlag.

Tuesday, May 2, 2017

"Haluatko kirjailijaksi" | The Finnish Literary Society


"SKS ottaa mielellään vastaan ideoita tai valmiita käsikirjoituksia yleistä tietokirjallisuutta tai tiedekirjallisuutta edustavista teoksista."

"Teoksen synnyn ja kehitysvaiheiden
sekä kirjailijan luomisprosessien tutkimus."
"Kirjaidean tai käsikirjoituksen mukana tulevan saatekirjeen on hyvä sisältää seuraavat asiat:

* tekijän/tekijöiden esittely"
Veijo Pulkkinen, FT
* tiivistelmä teoksen sisällyksestä
"Runoilija latomossa (Geneettinen tutkimus Aaro Hellaakosken Jääpeilistä) on tutkimus Aaro Hellaakosken Jääpeilistä (1928), joka on paitsi suomalaisen modernistisen runouden edelläkävijä ja klassikko, myös maamme ensimmäinen typografisesti kokeellinen runokokoelma. Tutkimuksessa Jääpeili asetetaan kirjallisuushistorialliseen kontekstiinsa tarkastelemalla sitä suhteessa kotimaiseen modernismia ja kirjataidetta koskevaan aikalaiskeskusteluun sekä kansainväliseen visuaalisen runouden traditioon."
* alustava sisällysluettelo
On.
* mitä uutta teoksessa on
"Tutkimuksen pääpaino on Jääpeilin runojen ja kokoelman typografisen ulkoasun syntyhistoriassa, jota tarkastellaan käsikirjoitusten ja korjausvedosten valossa. Aineistoon sovelletaan geneettisen kritiikin menetelmää, joka yhdessä runsaan kuvituksen kanssa tuo esille Hellaakosken kirjoitusprosessin ja kokoelman typografisen ulkoasun toteutuksen eri vaiheet."
* kenelle ja miksi kirja on kirjoitettu
"Teos on suunnattu kirjallisuudentutkijoiden ohella luovasta kirjoittamisesta, runoudesta, modernismista, avantgardesta, kirjahistoriasta ja typografiasta kiinnostuneille lukijoille."
* millaiseen käyttöön kirja on tarkoitettu
Taustalukemistostoksi lähinnä Olli-Pekka Tennilälle ja Markus Pyörälälle.
* markkinointi-ideoita
Ei ole.
* lopullisen käsikirjoituksen laajuusarvio (mieluiten merkkeinä välilyönteineen)
314 s.
* mahdollinen kuvitustarve, kuvalähteet
Mustavalkeita kopioita pääasiassa Hellaakosken SKS:n arkiston käsikirjoituksista.


Thursday, April 27, 2017

"Runo toimii toimittajana" | Teppo Kulmala

SS 27.4.2017, B7.

"Takakansi toteaa Jouni Tossavaisen julkaisseen viimeisen paperisen runokokoelmansa, joka painettiin ”Siuronkosken voimalla Heidelbergin GTO offsetillä”.
Kuopiolaiskirjailijan ajatuskokeellinen proosaruno vuorottelee lyyrisemmin viritettyjen rivien kanssa. Sanomalehti–runo-rinnastusakselin läpikäyvyys selaa kokoelmaa eräänlaiseksi juoneksi. Jos kirjalla siis on tarinoita, yksi etenee tuhat vuotta – kiinalaisen savilaatan keksinnöstä tähän ”bittien printtimiesten” nykyiseen.
”valoa lukijan silmille ennen aurinkoa entisen metsän takana.”
Savi, metsä, painonkehitys, sähkötieto; käsitteet ja tapausten välinen kulku pujahtelevat lomittain kuin kiireinen ja pitkiä juttuja torjuva nykyaikainen lehdenlukuprosessi. ”Tilapäärunoihin” tulee aineistoa mediaa tuottavilta ja kuluttavilta tahoilta. Henkilötekijän sijasta pääosassa on kuitenkin tekstin toimi, runon uutisnäyttösuu ilmiöiden uomassa..."
(Kirjailija Teppo Kulmala kirjoitti ensimmäisen arvostelun kokoelmasta Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja, jonka Savon Sanomat julkaisi 27.4.2017 sivulla B7.)

Sunday, April 23, 2017

"Piilossa mutta voimissaan" | Savon Sanomat

Jyrki Heikkisen Hietasalo ja Se mikä jäi sanomatta julkistettiin Kuopion Rosebudissa 22.4.2017. Kuva: Marita Porrassalmi.

Jouni Tossavainen lopettaa painettujen runokokoelmien tekemisen, Jyrki Heikkinen uskoo paperin ja musteen liittoon.


Kuopio/Savon Sanomat 23.4.2017
Iikka Taavitsainen

Kaksi runoilijaa mittailee toisiaan kahvikuppien takaa Kuopion maakuntakirjaston kahvilassa.
– Mehän ollaan hassu pari. Ollaan saman ikäisiä ja ollaan kumpikin käyty Oriveden opisto, tosin sinä lähdit, kun minä tulin, Jouni Tossavainen sanoo vastapäätä istuvalle Jyrki Heikkiselle.
– Myöhemmin kohdattiin Tampereella Tillikassa, Heikkinen jatkaa.
– Punk oli yksi yhdistävä tekijä, Tossavainen naurahtaa.
Ensimmäiset runoteoksetkin julkaistiin melkein samaan aikaan. Heikkisen runokokoelma Riemupolitiikan hautajaiset ilmestyi vuonna 1984, Tossavaisen Juoksijan testamentti -runokokoelma vuotta myöhemmin.
Nyt yli 30 vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa toisen kuopiolaisen tie painetun runouden saralla päättyy. Tossavainen julkaisi viime vuonna 13. runokokoelmansa Se mikä jäi sanomatta. Sanomalehtirunoja. Kokoelman takakannessa hän ilmoitti, että se jää samalla hänen viimeiseksi paperiin painetuksi runokokoelmakseen.
– Kokoelmassa lähdetään liikkeelle kirjapainotaidon alusta ja siitä, mikä oli ensimmäinen sanomalehti. Lopussa ennustetaan paperisen päivälehden loppua, Tossavainen tiivistää.
– Paperisen runokokoelman merkitys on pienentynyt vuodesta 1985. Tuolloin ainut tapa päästä runoilijaksi oli julkaista runot kirjana. Nythän suuret kustantamot eivät enää julkaise runoutta.

Ei runoudella silti huonosti mene, päin vastoin. Tossavaisen mukaan Suomessa julkaistaan vuosittain nelisen sataa runokokoelmaa, mistä kiitos vilkkaalle pienkustannussektorille. Määrä on koko ajan kasvussa.
Miesten mukaan ongelma on siinä, että määrästään huolimatta runous on piilossa julkisuudelta.
Kyseessä on kierre. Kirjamyynti on vajunut Suomessa kymmenen vuoden ajan. Kun myynti pienenee, jostakin pitää karsia, ja ensimmäisenä isoissa kustantamoissa karsitaan siitä, mikä kannattaa vähiten.
– Tietääkseni runous ei ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta tuottanut voittoa, Tossavainen sanoo.
Heikkinen huomauttaa, että suurien kustantamoiden tekemä karsiminen näkyy myös kirjakaupoissa. Pienkustantamoiden julkaisut, joiden painosmäärät ovat hyvin vaatimattomia, eivät kaupan hyllyille yllä. Harvoin runoteokset ylittävät myöskään uutiskynnystä.
– Aika laiha kuva tulee runoudesta, Heikkinen myöntää.
Runouden pieni näkyvyys tuottaa Tossavaisen mukaan ongelmia ammattirunoilijoille. Apurahoja tarjotaan yleensä niille, joilla on näyttää taiteen merkiksi painettu kirja.
– Euroista päättää se porukka, joka on elänyt paperikautta. Tässä mielessä apurahanjakajat elävät menneessä ajassa.

Nobel-lautakunta antoi viime vuonna kirjallisuuden Nobel-palkinnon poplyyrikko Bob Dylanille. Tossavainen uskoo, että Dylanin palkitseminen oli lautakunnalta nyökkäys siihen suuntaan, että runous elää muuallakin kuin kirjoissa.
Oliko runouden suurin virhe alun perinkin mennä kansien väliin?
– Järkyttäväähän olisi ollut, jos tämä kokeilu olisi jäänyt tekemättä. Painettu runo rakentaa todellisuuksia, joita ei voi millään muulla tavalla tehdä. Paperilla runolla on grafiikkaan vertautuva arvonsa, Tossavainen aloittaa.
– Livejutussa on hetken huimaus ja hurmaus, ja tietysti sitä kokemusta kantaa mukanaan. Mutta painettu runokirja on teos, jota voi pidellä yllättävissäkin paikoissa kädessään, Heikkinen jatkaa ja tunnustaa samalla olevansa fiksautunut paperin ja musteen liittoon.
– Mutta sinä oletkin artesaani, käsityöläinen, Tossavainen huomauttaa.
Runouden tulevaisuudesta kaksikko ei ole huolissaan. Miesten mukaan räppäreiden tulo on ollut eräänlainen bardien paluu. Mielenkiintoa riittää niin tekijöillä kuin lukijoillakin, esimerkiksi Paperi T:n esikoisrunokokoelmaa post-alfa myytiin 12 000 kappaletta.
– Nuoret kaverit ovat kiinnostuneita kielestä. Siitähän tässä on kyse, kielen laajentamisesta, mikä elättää pitää räpinkin hengissä. Se on merkki, että runoudestakaan nauttijoiden määrä ei vähene tulevaisuudessa. Se kasvaa, Tossavainen päättää.
Eikä Tossavainenkaan runojen kirjoittamista lopeta, vaikkei niitä paperille enää halua painaa. Hänen Kuva ja sana -blogissaan on jo uusia runoja tarjolla.
– Siellä varastossa, julkisessa pilvikammiossa.

Saaren ääriviivoista syntyi Hietasalo


Kuopiolaisia runoilijoita Jyrki Heikkistä ja Jouni Tossavaista kiinnostaa kuvan ja sanan yhdistäminen. Sarjakuvataiteilijanakin tunnettu Heikkinen kertoo jo uransa alussa miettineensä, että kuvan ja sanan liitto luo kerrontaan useampia tasoja ja mahdollisuuksia.
– Siinä yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi.
Tossavainen puolestaan kertoo, että hänellä kuvan ja sanan yhdistäminen juontuu ajoista Savon Sanomien toimitussihteerinä työskentelystä.
– Toimitussihteerillähän oli lähtökohtana, että otsikko, kuva ja kuvateksti piti saada toimimaan samaan maaliin. Se sama ajatus jatkui sitten valokuvan ja tekstin yhdistämisenä joissakin teoksissani, Tossavainen sanoo.
Heikkisen tuore Hietasalo on tekijänsä mukaan kuvarunoteos. Nimensä mukaisesti mustavalkoisen kirjan tapahtumat sijoittuvat historialliseen Hietasalon saareen Kuopion edustalla.
Alkunsa teos sai jo vuonna 2012, mutta aluksi vapaasti kirjoitettu teksti ”ei kiinnittynyt mihinkään”.
– Se jäi irti todellisuudesta. Olin seuraavana vuonna mukana Anti-festivaalin projektissa Hietasalossa, ja siellä tekstiin alkoi hahmottua ääriviivoja saaresta. Tuli oivallus, että tässä on mahdollisuus vaellustarinoille.
Kolmen vuoden työn tuloksena syntyi 160-sivuinen runoa ja kuvaa yhdistävä kirja. Heikkinen halusi, että jokainen sivu on oma visuaalinen kokemuksensa.
– Tässä tapauksessa kuvaa ja tekstiä ei voi irrottaa toisistaan. Pelkkä teksti olisi vain osatotuus. Ja miksi niiden pitäisikään toimia irrallaan toisistaan?